Tästä on ollut paljon keskustelua, ja varmasti tulee olemaankin, joten ajattelin ottaa taas esiin tämän ikuisuusaiheen.
Pitkälti varmasti yleisin kysymys, mitä vuokkokaloihin tulee, on "Miksi kalani ei mene vuokkoon?"
Varmasti syitä löytyy yhtä monta kuin tapauksiakin, ja yksittäistä syytä ei voi soveltaa jokaiseen altaaseen, mutta listataan tässä nyt muutama.
Ehkä yleisin syy on väärä vuokko.
Mielestäni olisi hyvä asia, jos jokainen harrastaja viitsisi ottaa sen verran selvää, että tietäisi sen, ettei vuokkokaloja ja vuokkoja ole vain yhtä sorttia. Amphiprioninae heimoon kuuluu 30 lajia, joista yksi sukuun Premnas ja loput sukuun Amphiprion. Ehdottomasti yleisin laji kotiakvaarioissa on A. ocellaris ja yleisin vuokkolaji Kuplavuokko, Entacmaea quadricolor. Ja nämä kaksi lajiahan eivät ole luonnollisia symbioottisia pareja.
Oma mielipiteeni, ja lähtökohtainen oletusarvo näiden lajien yhdistämisessä olisi se, että kalat eivät välttämättä koskaan hyväksy vuokkoa isännäkseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi mahdollista.
Vuokkokalat ottavat pesäkseen mitä ihmeellisimpiä asioita aina simpukasta streamiin, ja altaan nurkasta levämagneettiin!
Siksi en väitäkkään, etteikö A. ocellaris ottaisi pesäkseen myös Kuplavuokkoa. Se ei silti kumoa sitä faktaa, ettei quadricolor edelleenkään ole luonnollinen sybioosipari kalalle.
Toinen yleinen olettamus on, että kasvatetut kalat eivät menisi vuokkoon kovin helposti.
Itseni on hieman vaikea uskoa, että vuosituhansien, ellei jopa miljoonien vuosien aikana muodostunut koodi katoaisi muutamassa vankeudessa kasvatetussa sukupolvessa kalan DNA:sta... Toisaalta taas omat kokemukseni kasvatetuista ja luonnosta pyydetyistä kaloista vahvistaa tuota teoriaa, että luonnon kalat hakeutuvat herkemmin vuokon suojaan.
Syynä tälle pohdinnalle on viimeisimmät kokemukset juuri hankkimani luonnosta pyydystetyn A. ocellaris pariskunnan kanssa. Jo samana päivänä, kun sain kalat, ne hakeutuivat Kuplavuokon läheisyyteen. Aiemmin pitämäni viljellyt vuokkolat eivät taas osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta mitään isäntää kohtaan.
Mielenkiintoinen havainto oli myös se, miten uusien yksilöiden lisääminen laukaisi altaassa jo olleissa Amphiprion polymnuksissa reviirin ottamisen.
Aiemmin polymnukset ovat asuttaneet toinen Stichodactyla haddonia, ja toinen Sarcopythonia. Näille kaloille haddoni on luonnollinen isäntävuokko.
Uuden vuokkokalalajin lisääminen sai toisen polymnuksista ottamaan isännäkseen vihreän kuplavuokon, joka ei aiemmin ole kaloja kiinnostanut. Samalla ocellarikset yrittivät myös saada saman vuokon itselleen. Tarjolla on myös muutama punainen kuplavuokko, mutta niitä kohtaan eivät kalat osoita kiinnostusta. Tästä syystä aloin miettimään onko tarjolla olevan vuokon värillä merkitystä?
Aiemmat kokemukseni vuokkokaloista ovat ocellaris- ja perculapariskuntien kanssa. Tällöin tarjolla oli useita punaisia kuplavuokkoja, mutta kalat eivät niitä hyväksyneet. Olisiko tilanne ollut toinen, jos vuokko olisi ollut vihreä... Aiemmin pitämäni Amphiprion frenatukset ottivat riemuissaan isännikseen taas kaikki tarjolla olevat punaiset kuplavuokot.
Myös polymnuksien kohdalla vuokon väri saattoi olla ratkaiseva tekijä symbioosin muodostuksessa.
Aluksi kalat eivät ottaneet isäntää, mutta pian toinen kala oli vaeltanut aivan toiseen päähän allasta, ja muodostanut parin vaaleanvihertävän haddonin kanssa. Lähempänä olisi ollut myös tummemman vihreä, sekä sininen haddoni. Jostakin syystä kuitenkin kalan mielenkiinto kohdistui huomattavasti kauempana sijaitsevaan vuokkoon.
Mielenkiintoista on myös se, että toinen kala jäi vanhalle reviirille.
Nähtäväksi jää hakeutuuko polymnukset nyt takaisin samaan paikkaan, kun altaassa on toinen kilpaileva laji, vai jatkuuko pesäero ja kuplavuokon pitäminen isäntänä. Saavatko ocellarikset ehkä kaksin ajettua yksinäisen, joskin hieman isomman polymnuksen pois vuokosta?
Altaasta löytyy myös muita vuokkolajeja, kuten Phymanthus sekä todennäköisesti jokin Heteractis vuokko, jota tosin ei ole vielä tunnistettu. Phymanthus ei ole symbioottinen vuokko, joten kalat tuskin sen läheisyyteen hakeutuvat. Toisaalta ocellaristen vuokonkaipuu näyttää sen verran kovalta, että varmasti jokin vuokko niille altaasta löytyy kodiksi.
Aika näyttää.