Meriveden peruskemiasta

NO3 , 53mS , NaHCO3 , NH4 , 35ppt , 2,5-4meq/l (7-11dKH)
Vesikemia on tärkeä osa merivesiharrastusta ja tietoa siitä löydät täältä.

Meriveden peruskemiasta

ViestiKirjoittaja Kalakaverit » 15 Elo 2011 22:31

Tämä on tiivistetty yleispaketti merivesikemian pääkohdista ja vesiarvoista. Tarkempaa tietoa meriveden kemiasta löytyy MerivesiWikin Vesikemia - osiosta.

Sanana kemia tuo mieleen pitkät pätkät kirjain- ja numeroyhdistelmiä sekä ketjureaktioita, joissa mittaillaan aineiden koostumuksia, ominaisuuksia ja muuttuvia tekijöitä. Tätä se on osittain myös merivesiharrastuksessa, mutta kenelläkään ei tarvitse olla kemistin papereita suoriutuakseen tästä harrastuksesta kunnialla.

Vesikemiaan liittyy muutama tärkeä asia, jotka harrastajan täytyy sisäistää pitääkseen eliöstönsä hengissä. Merielävät ovat herkkiä vesiarvojen muutoksille sekä ravinnekuormituksesta syntyville typpiyhdisteille. Arvojen tasaisena pitoon on kehitelty erilaisia automaattisia laitteita, joilla teet harrastuksesta myös hieman huoltovapaamman.

Alla on lueteltu ne tärkeimmät asiat, joiden pitoisuudet olisi syytä pitää tasaisina.
Nämä ovat tärkeitä vaikka kyseessä olisi kala-allas ilman koralleja:

    Suolapitoisuus (33-36ppt / 1.025 – 1.027)
    pH – arvo 7.8 – 8.5
    Lämpötila 23-27 C, noin 30 celsiusasteen lämpötilassa korallien symbioottisen zooxanthellae-levät alkavat kuolla

Seuraavien arvojen ylläpito korostuu, kun altaaseen asutetaan koralleja, sekä muita kalkkirunkoisia eläväisiä:

    Veden karbonaattikovuus KH, alkaliniteetti 7-11dH = 2.5 - 4meq/l
    Kalsiumpitoisuus Ca 380 – 440 mg / l
    Magnesium Mg 1000 – 1500 mg / l
    Muut tarvittavat mineraalit, joita harvemmin mitataan vesitesteillä

Typpikierto:

Ammoniakki NH4 –> nitriitti NO2 –> nitraatti NO3
Nämä yhdisteet esiintyvät usein allasta perustettaessa, ja liittyvät typen kiertokulkuun.
Ruoantähteistä ja eläinten eritteistä kertyy veteen ammoniakkia. Biologisen toiminnan ollessa kunnossa, altaan kaikilla pinnoilla ja mahdollisissa suodattimissa elävä bakteeristo hajoittaa haitallisen ammoniakin ensin nitriitiksi ja toisenlainen bakteeristo edelleen nitraatiksi. Toisin kuin makeanveden akvaarioissa, nitraattipitoisuus olisi syytä pitää lähellä nollaa, eli vesitestien havaitsemiskynnyksen alapuolella.

Toinen tärkeä, testien havaitsemiskynnyksen alla pidettävä yhdiste on veteen liuennut epäorgaaninen fosfaatti (PO4), jota muodostuu orgaanisen aineen hajoamisen yhteydessä, esimerkiksi ruokinnan tai eliön kuolemisen seurauksena. Liiallinen fosfaatin määrä vedessä johtaa usein leväongelmiin yhdessä korkeiden nitraattipitoisuuksien kanssa.
Kalakaverit
 
Viestit: 1113
Liittynyt: 14 Elo 2011 11:54
Paikkakunta: Espoo

Paluu Vesikemia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron