Yli puoli vuotta on kulunut viimeisimmästä tilannekatsauksesta. Riutta täytti vuoden ja alkaa pikku hiljaa vakiintua.
Taistelin monta kuukautta cyanobacteriaa vastaan. Toistaiseksi olen niskan päällä. En tiedä, mikä aseista puri parhaiten. Yllätyksekseni loppusuoralla oli apua valotehon lisäämisestä (10 - 20 %). Myös kasvustojen tarkempi poislappoaminen vedenvaihdon yhteydessä auttoi selvästi.
Meneillään on painopisteen muuttaminen pehmokoralleista lyhytpolyyppisiin, joita totuttelen altaan toisessa päässä. Levymäinen Montipora viihtyy parhaiten ja saa kasvaa missä haluaa.
Vihreä Briareum on kaunis katsella, mutta sen kitkeminen kivi kerrallaan tuntuu yhtä toivottomalta puuhalta kuin vuohenputken hävittäminen kasvimaasta. Hulmuavaa Sarcopythonia en raski hävittää kokonaan, sillä se oli ensimmäinen elävästä kivestä putkahtanut koralli altaassani. Yli puolet olen leikannut irti ja antanut pois. Kynnenkokoisesta kiveen jääneestä palasestakin kasvaa näämmä parissa kuukaudessa pieni pehko, joten taimitarhaa on vaikkei tarvitsisikaan olla.
Valaistuksen lisääminen on saanut Caulastreat pulskistumaan. Niiden hauraat runkokunnat katkeilivat melkein itsestään milloin minkäkin operaation yhteydessä, joten katkaisin heikot kohdat suosiolla pois ja liimasin fragit uudestaan kiviin tiiviimmäksi yhdyskunnaksi.
Euphylliaa olen joutunnut siirtämään paikasta toiseen löytääkseni kohdan, jossa valo ja virtaukset kelpaisivat samanaikaisesti. Hyvin se pitää kuitenkin kurissa vieressä kasvavan Xenian, joka ei yritäkään tulla paria senttiä lähemmäksi.
Eräänlaisena kiertopalkintona tänne päätynyt Lobophyllia on kasvattanut rupensa umpeen. Nyt kokoa 25*15 cm. Pitänee sommitella sille uusi paikka, kun nykyinen alkaa käydä ahtaaksi. Tai sitten vaihtaa pienempään.
Pohjalle hankkimani Porites saa vieraat häveliäästi hymähtämään. Muoto on mikä on. Möykky on vähän kärsinyt öisistä yhteenotoista muun eliöstön kanssa: Clarkii kaatoi sen vuokon päälle. Omapahan oli vikani, kun sijoitin sen huonosti. Toipunee aikanaan, kun saa olla rauhassa.