Altaalle tuli 14 kk täyteen ja toistaiseksi on rullannut aika mukavasti. Elukkatappioita ei käytännössä ole ollut joitain satunnaisia luonnonvalintoja lukuunottamatta. Ainoa murheenkryyni on tällä hetkellä melko alhaalla roikkuva alkaliniteetti, joka on eilisen mittauksen mukaan 5,4 dKH kalsiumpitoisuuden ollessa kuitenkin 460 mg/l. Ei ole kuluneen talven aikana tullut juuri vesiarvoja mitattua, joten arvelen tämän olevan itseään ruokkiva ongelma.
Kalkkiveden syöttö on pysynyt vakiona 800 ml/vrk, mutta koska kalsifikaatiota harjoittavaa biomassaa on kasvanut jatkuvasti lisää, karbonaatti-ioneiden kulutus on myös kasvanut. Luulen että kun alkaliniteetti on päässyt riittävän alas, myös kalsifikaatio on hidastunut ja sitä kautta veteen on kertynyt normaalia enemmän kalsiumia. Nostin ensialkuun kalkkiveden annostuksen 800 -> 900 ml/vrk ja seuraan alkaliniteetin kehittymistä. Tavoitteena on saada sitä nostamalla kalsifikaatio taas kiihtymään ja siten kalsiumin ja karbonaattien tasapaino kohdilleen. Jos tämä ei auta ja joudun nostamaan annostusta lisää, pitänee ottaa itseäni niskasta kiinni ja kalibroida tuo pH - mittari, ettei pääse kovin alkaaliseksi vesi menemään... Viime kädessä otetaan käyttöön balling-menetelmä, mutta sille ei pitäisi olla tarvetta vielä tässä vaiheessa jos pH pysyy riittävän alhaisena ja sallii kalkkiveden syötön. Ja jos se alkaliniteetti nousee takaisin ylös.
Toinen hauskempi ongelma ovat olleet nurkassa, vedenpinnan tuntumassa kyyhöttäneet ocellarikset, jotka unissaan loiskuttavat vettä altaan reunan yli aina lattialle asti. Koetan josko tällä parin euron ratkaisulla ongelma poistuisi (eivät näy kun valolippa on alhaalla):