Kotiriutta

[pekkara]

Ehdottomasti Clarkiit kuuluvat kasvaessaan isompaan tilaan kuin kotiriuttani versio ykköseen, joka ennen ensi kesää käy ahtaaksi muutenkin. Itse asiassa parhaillaan mittailen ja pohdiskelen, millaisilla logistisilla järjestelyillä tuohon samaan olohuoneen nurkkaan saisi kätevimmin vaihdetuksi väljemmän altaan, kuitenkin niin että kaikkea ei tarvitsisi aloittaa aivan nollatilanteesta. Eli että näistä nykyisistä elävistä suurin osa selviäisi muutoksesta.

Oikeastaan harmittaa, että tuli otetuksi Clarkiit kun suunnitelmissa oli rauhallisemmat sukulaiset. Liika innostus, oma malttamattomuus, yllyttävä ja varastoistaan eroon tahtova kauppias... Itse päätin, kukaan ei pakottanut, mutta tiedänpä nyt, kenen kanssa ei ainakaan minun huvita käydä kauppaa. Perintönä Clarkii-kolmikko ja niiden vuokko, joiden kanssa ajattelen kuitenkin elää.

Riutoilla sukellellessa olen joskus ihmetellyt, mikä ihmetys nipistelee pohkeissa. Useimmiten siellä on ollut jonkun sortin vuokkokala näppimässä. Sen verran raukkiksia ovat, että käyvät päälle enempi takaa päin. Edessä vain pörhistelevät. Näille Clarkeilleni tuntuu riittävän tässä vaiheessa, kun näyttää valkoista liinaa, mikä saa ne pakenemaan Haddonin syliin ja vähän syvemmällekin. Siis juuri nyt. Leväskraappa toisaalta on sen kokoinen esine, että sitä koputellaan kunnolla ja kuuluvasti. Eli aggressiota on varastossa. Tosin meillä on sellainen diili keskenämme, että minä ruokin mutta heiltä lähtee leipäkortti pois, jos rupeavat liian hankaliksi.

Takavuosina minulla oli punapiraijoja. Söivät lopulta toisensa. Eivät suoranaisesti käyneet päälle, mutta silloin tällöin olivat sormet haavoilla jonkun huolto-operaation jälkeen. Nykyään saa niin halvalla kertakäyttösormikkaita, että niitä kannattaa käyttää, kun ropeloi riuttaa.

[pekkara]

Kuukausi taas kulunut. Veden nitraattipitoisuus laski poistettuani levämattosuodattimen. Varmaankin vikaa oli enemmän suodattimen toteutuksessa kuin sen toimintaperiaatteessa. Veikkaan, että virtauksen olisi pitänyt olla runsaampi - eikä enemmästä valosta ainakaan haittaa olisi ollut.

13.10.2013.jpg (46.33 KiB) Katsottu 3831 kertaa

Päinvastaisista aikomuksistani huolimatta tulin hankkineeksi pehmokorallien jatkeeksi kovempia koralleja täältä ja sisarportaalin palstoilta. Ainakin LPS:t tuntuvat asettuneen hyvin. Istutuksia alkaa olla niin paljon, että on parempi antaa riutalle kasvurauha. Aika näyttää, mitkä eliöt viihtyvät tai eivät viihdy meikäläisen hoitolaitoksessa.

Raspi.jpg (26.71 KiB) Katsottu 3831 kertaa

Riutan valvontatietokone osaa nyt lukea lämpötila-antureita (DS1820), näyttää arvot LCD-näytölle, raportoida ne Raspberry Pi:n tietokantaan (Rrdtool + grafiikka) sekä välittää nettiin, jonka palvelujen (Xively) kautta niitä voi seurata maailmalla, ellei siellä ole muuta tekemistä ole. Aito Internet of Things -ratkaisu siis vaikkakin vaatimaton. Seuraavaksi on vuorossa pH-anturin (Atlas Scientific) kesyttäminen. Ohjaustoimintojen vuoro tulee joskus myöhemmin, kun saan päätetyksi, mitä oikeastaan kannattaa keskittää yhden laitteen taakse.

Aikaa elektroniikkanäpräämiseen menee yllättävän paljon. Minulle se on enempi eläkeikäisen harrastusta, jonka onkin lupa viedä aikaa, kunhan se samalla sopivasti herättelee harmaita aivosoluja.

[pekkara]

Pari viikkoa sitten Clarkiit kutivat ensimmäistä kertaa. Huomasin vasta illalla mätiläiskän kiven kyljessä. Tänään osuin kohdalle kesken kutupuuhien ja sain napatuksi muutaman kuvan, mutta liikkuivat pahalaiset koko ajan, joten en onnistunut tarkentamaan pokkarilla ihan kohdilleen. Pitäisiköhän ruveta haaveilemaan järjestelmäkamerasta...

Clarkiit 14.10.2013.jpg (36.87 KiB) Katsottu 3790 kertaa

Tämänkertainen kutu tulee varmaan syödyksi ylihuomiseen mennessä. Ruosteherttuakala jo haistaa tilanteen ja käy härnäilemässä nokkapokkaetäisyydellä. Jos kututahti on mitenkään säännöllinen, lokakuun loppupäivinä on tarjolla sitten uudet kaviaarit riutan väelle.

Yllättävän säyseästi kutupariskunta suhtautuu riutan muihin asukkaisiin, myös kolmanteen Clarkiin, joka saa oleskella aika lailla rauhassa parin vaaksan päässä Sargophytonissaan. Pieniä nämä vielä ovat, tuskin kymmensenttisiä, mutta kokoerot ovat kyllä kasvaneet silmissä.

[Kalakaverit]

Jos nuo kalat toimivat oikein, niin kukaan ei pääse niiden kutua syömään. Nuoret A.ocellariksetkin pitävät isot kalat loitolla niiden kudun läheltä ja clarkiilla on kuitenkin vielä enemmän tuota suojeluviettiä. Useasti pienet larvat ajautuvat korallien ruuaksi tai vuokkokalat syövät itse poikaset pois viimehetkillä jos niitä ei harrastaja pelasta.

[Dnoob]

Tuo itsenäprätty altaan valvontaan käytetty tietokone saa minun respektit. Mukavaa vaihtelua tuomoinen "sivuprojekti" itse altaan varjolla

[pekkara]

Jos nuo kalat toimivat oikein, niin kukaan ei pääse niiden kutua syömään. Nuoret A.ocellariksetkin pitävät isot kalat loitolla niiden kudun läheltä ja clarkiilla on kuitenkin vielä enemmän tuota suojeluviettiä. Useasti pienet larvat ajautuvat korallien ruuaksi tai vuokkokalat syövät itse poikaset pois viimehetkillä jos niitä ei harrastaja pelasta.

Tällä kertaa kutu oli hävinnyt kolmantena päivänä kutemisesta. Lienee liian lyhyt aika larvien kuoriutumiselle? Olisiko ehkä homehtunut tai jotain muuta?

Naaraan silmän mulko on pienentynyt itsekseen. Ilmeisesti siinä on ollut jokin kahinavamman jälkeinen virustulehdus, jonka otus on voittanut.

[pekkara]

Tuo itsenäprätty altaan valvontaan käytetty tietokone saa minun respektit. Mukavaa vaihtelua tuomoinen "sivuprojekti" itse altaan varjolla

Kiitos kannustuksesta! Joulukuun puolella alkaa olla enemmän aikaa harrastuksille, jolloin sekin projekti etenee vauhdikkaammin. Näpräämisestä enemmän DIY-puolella http://forum.merivesi.fi/viewtopic.php?f=12&t=985.

[pekkara]

Kuukausi menty eteenpäin. Clarkiit ovat ottaneet tavakseen kutea 13 - 14 päivän välein, aivan kuin kuun kierron (27 vrk 7 h) puolikas tahdittaisi niitä. Puolen tunnin pituinen lisääntymistuokio osuu loppuiltapäivään. Kahta päivää myöhemmin kutu on hävinnyt. Kutupari näyttää itse napsivan sen suihinsa.

Kudun alla Chrysiptera starcki saa kyytiä. Muut kalat saavat olla melko rauhassa, myös "kolmas pyörä", muita selvästi pienemmäksi jäänyt uros, jonka valtaamassa Sarcophytonissa kutu-uroskin välillä käy yökylässä. Liekö se jo suunnittelemassa vallankaappausta ja muuntumista seuraavaksi naaraaksi... Ilmeisesti vallan palikat ovat toistaiseksi niin kohdallaan, että juuri nyt niillä ei ole tarvetta taistella isosti keskenään.

Aiptasiat ovat kadonneet pääaltaasta. Sumpusta ja refusta niitä vielä joskus myrkyttelen kalkkivesitahnalla. Oletan leväviilakalan kitkeneen lasiruusut niin tarkkaan, että sillekin on alkanut kelvata hiutaleet ja varsinkin pakasteruoka. Muita hitaampana se joutuu olemaan niitä kärsivällisempi ja ovelampi, mutta suupalatta se ei jää koskaan.

Syksyn mittaan altaaseen on tullut myös LPS- ja SPS-koralleja vaihtareina tai ostoksina muilta harrastajilta. Alkaa olla aika miettiä painotuksia, vaikka linjana onkin edelleen "näyttävyys, helppous ja vaivattomuus". Ja altaan päivittäminen kertaluokkaa suuremmaksi on jo vireillä, nyt kun olen päässyt kiinni juonesta. Onneksi käytettävissä oleva tila asettaa kokorajoituksia.

[pekkara]

Niin siinä sitten kävi, että laitoin altaat ja osan tekniikasta juuri myyntiin. Kahdeksan kuukauden kokeiluvaihe on ohi. Aihe todettu kiinnostavaksi. On aika aloittaa puoliksi alusta uudelleen.

Sisustus ja eläväiset muuttivat jokunen päivä sitten olohuoneen seinältä toiselle uuteen, suurempaan altaaseen. Ehtona oli, että entinen ei jää lojumaan nurkkiin. Taidan avata uuden ketjun siitä projektista ja päättää samalla tämän vanhan monta kiinnostavaa kokemusta viisaampana.