Merivesi.fi

Opiskeltuani hieman superfoodeista ja luonnonlääkkeistä omakohtaisiata syistä, juolahti mieleeni kokeilla myös kalojen ruokintaa tuoreilla luonnonantimilla. Suurin osa kokeilemistani kasveista ja elukoista löytyy aivan läheltä, jopa omasta pihasta. Tähän mennessä ainakin välskäreille ja kettukalalle on kelvanneet nokkosenlehdet, tuoreet nuoret voikukan lehdet ja kukinnot, ratamo (rautalehti), ketunleipä, persilja sekä ruusun terälehdet.

Kasvisten lisäksi on luonnosta pyydystetty menestyksekkäästi runsaasti isoja katkarapuja! Nämä ovat kelvanneet sellaisenaan ainakin Seeprasiipisimpulle ja Sinisäppikalalle. Myös muut ovat näitä mielellään ahmineet, mutta rostrum ja carapace (selkäpanssari) on pitänyt poistaa. Myös carapacen sisältö on maistunut, mutta tällöin on joko rostrumista pidetty kiinni ja kalat näykkineet itse, tai sisältö on puristettu ulos.
Myös erilaiset podit ja kalanpoikaset on kelvanneet koralleille ja vuokoille.

Viimeisimpänä kokeiluna keksin eilen tarjota puutarhassa runsaasti esiintyvää kotiloa.
Kuori murskaksi, liha pois ja nopea huuhtelu. Kalat menivät aivan pähkinöiksi tästä ranskalaisesta herkusta!

Seuraavaksi olisi tarkoitus koittaa marinoida kotiloita valkosipulissa ja kalaöljyssä!
Escargot valkosipulissa, kelpais isännällekkin

Lähiruokaa, sanoisin... Näillä voisi vaikka täyttää pakastinta talven varalle.
Varmasti on ravintoarvot kohdillaan!

Noista kukkasista olenkin osan tiennyt, mutta että etana? Pihalta söpö limainen etana. Niitä kyllä pihalla olisi niin että rutina kuuluu jalan alla, mutta en osaa niistä tunnistaa mikä on turvallinen. Onko niitä edes vaarallisia etanoita?
Enkä kyllä raaski niitä tietentahtoen murskatakaan. Kuka mulle sitten aurinkoisen päivän ennustaa.

Huomasinpas tuossa kaloja ruokkiessa, että ei meinannut omatekemä pakasteruoka enää upota kaloille. Joko antamissani eläväisissä ruuissa oli niin paljon sulattelemista, että potevat pitkäaikaista ähkyä tai sitten nuo pääsi tuoreen, liikkuvaisen ruuan makuun liiankin hyvin. Joka tapauksessa, viikonloppuna haavi olalle ja ämpäri käteen.. on ruuanhakumatkan vuoro jälleen.

Täällä on seurattu kaiholla teidän ruoanhankintaa, ei taitaisi tuosta Jyväsjärven rannalta ihan yhtä komeita katkarapuja tarttua haaviin... Veikkaan lähinnä ruosteisia polkupyöriä ja ostoskärryjä

Sitten vielä hiukan torvisientä herttuoille...

Meren herkkuja tuli haettua lisää tänään. Yritin nyt ottaa Elegans- ravuista hieman parempaa kuvaa, mutta ei ne oikein hetkeäkään paikalla pysy.
Päivä oli kuuma, tuuli oli tyyni, vedenpinta alhaalla ja näkyvyys loistava.

Lisätäänpäs tänne muutama kuva, kun Itämeren tutkimuskurssilla tuli pyörähdettyä merten äärellä jälleen. Näyttäisi nuo lasikatkat lähteneen rannoilta johonkin, sillä niitä ei ole nyt hetkeen löytynyt. Podit ovat vetäytyneet kivien alle suojaan ja vedenpinta nousee, tuuli voimistuu, tulee kylmäkin..

Pari levälajia menee mikroskoopattavaksi tarkempaa lajitunnistusta varten. Muuten löytyikin pääasiassa podia sekä siira-laji, joka tarkemmin pitäisi "kotitehtävänä" tunnistaa.

P.elegansistakin kuva, kun ei ole munat häiritsemässä.

Juu ei löytyny tänään katkoja... Kävin parissa paikassa Porvoossa haaveilemassa, mutta en saanut katkan katkaa... Olis tuo krotti kaivannu elävää sapuskaa.

Nuo P.eleganssit ei ole välttämättä vielä levittäytyneet Porvooseen asti
Olisko tuo pieni Kilkki, tuossa kuvassa?

Kevään ensimmäinen pyyntiretki Inkoon saaristoon suoritettu.
Kovin oli laiha saalis, mutta jotain sinne ämpärinpohjalle jäi kyllä. Mysis ei ole vielä rantautunut, mutta 2 - 2,5 m syvyydestä tuli pientä saalista. Sen verran äyriäistä jäi haaviin, että sain vuokot ruokittua

Lumet sulaa ja jäät lähtee. Viikko sitten tyhjensin autosta pois kaikki kesän jäljiltä sinne jääneet pyyntihaavit ja purkit. Kohta ne saakin laittaa sinne takaisin